Rinoa Heartilly

Hahmo: Rinoa Heartilly, konsolipelistä Final Fantasy VIII
Cosplayer: Sefie

Tarvikkeet:

Rinoa Heartillyn vaatteisiin löytyy loistavia mallikuvia osoitteesta http://rinoa.nu/rinoa. Kyseiseltä sivulta löytyy tarkka kuvaus siitä, mitä Rinoalla on päällään, ja sieltä minäkin suurimman osan kuvistani hankin.

Aloitin väsäämään Rinoan vaatteita neljän kuukauden ajalla. Pienissä osissa työ ei tunnu liian vaikealta, ja niinpä keskityin yhteen vaatekappaleeseen kerrallaan. Aloitin shortseista, sillä ne tuntuivat helpoimmalta. Mustat pyöräilyhousut minulla oli ennestään, mutta ne olivat liian lyhyet. Painelin Aholaitaan ostamaan uudet ja pidemmät. Ne olivat tietty liian pitkät, lyhensin niitä ex tempore. Laitoin housut jalkaan, peilin edessä merkkasin kangasliidulla mistä kohta pitäisi leikata (plus saumavarat), harsin, ja leikkasin. Jämät kannattaa säästää. Niistä saa vaikka sen käsinauhan, kunhan rimpsun suhauttaa saumurin läpi, muuten se purkaa.

Rinoalla on kuitenkin shortseissaan kaksi "vauhtiviivaa", tarkempi tutkiskelu osoitti vauhtiviivat kahdeksi metallinväriseksi vetoketjuksi. Niinpä niin, mitä olisi Tetsuya Nomura-saman suunnittelema hahmo ilman vetoketjuja. Halusin olla perfektionisti, joten vetoketjut shortseihin myös laitettaisiin. (Nämä voi tietysti korvata hopeisella tussilla, hopean värisillä nauhoilla, ketjuilla jopa.) Jouduin ostamaan yhden pitkän (takkivetoketju, 50 cm) kahteen suuntaan aukeavan vetoketjun, ja se piti puolittaa. Saksien jälkeen ompelin käsin vetoketjujen "päättömät" päät (siis keskelle jäävät) kiinni mustalla langalla, etteivät ne purkaisi.

Tämän jälkeen koitti housujen ilkein osuus: vetoketjujen ompeleminen. Minun ompelukoneeni ei osaa itse leikata vetoketjun tarvitsemaa aukkoa, vaan se piti leikata itse. Kannattaa jättää vähän kangasta yli vetoketjun pään, siis ettei vetoketjun toista päätä ihan näy kankaan alta. Vetoketju harsitaan kiinni kankaaseen (vetoketjun "päälle" tulevat reunat taitetaan, jotta siitä tulee siistimmän näköinen.) ja vetoketju avataan. Miten vetoketju ommellaan ompelukoneella, se kannattaa tarkistaa ompelukoneen oppaasta. Minun tapauksessani paininjalka piti vaihtaa, ommella ensin vasemmat puolet harsimisen päältä (kangasta EI saa venyttää! Muuten tulee kiharaisia vetoketjuja.), vaihtaa paininjalka oikeaan varteen ja sitten ommella oikeat puolet. Alku ja loppu ovat näissä aina hankalin, varsinkin jos kummassakaan päässä on muovia. Muoviosuudet suosittelen ompelemaan käsin. Se pää vetoketjusta, jossa nauha tulee metallin yli, taitetaan itseään vasten. (Siis ettei vetoketjun pään ulkopuolelle jää mitään roikkumaan) Sitten suhautin jo harsitut, lyhennetyt lahkeet. Päättely. (Solmitaan langat ja leikataan ylimääräiset pois, ym. siistimistä.)

Kirpputori on paras ystäväsi, ei voi muuta sanoa. Halvan, mustan V-aukkoisen narutopin löytäminen tammikuussa on seikkailu sinänsä. Kirpputorilta löysin kuitenkin vaaleansinisen H&M:n narutopin, jossa oli helmiä olkaimissa. Koska malli oli oikea, päätin ostaa sen, hinta kun oli hulppeat puolitoista euroa. Helmet sai pois tuhoamalla ne (vasaralla mätkimään!! Kangashan ei siitä hätkähdä.) ja vaaleaa kangasta saa värjättyä helposti mustaksi. Aholaidasta taas. Pienille vaatteille, kuten tälle topille, kannattaa ostaa käsiväriä, suuremmille vaatteille (farkut, viitat, kokovartalopuvut yleensäkin) konepesuväri. Käsin värjäys on hyvin yksinkertaista, mutta lue käyttöohjeet tarkasti, ennen kuin aloitat. Parhaissa vaatteissaan ei kannata ruveta värjäämään, vaatteet likaantuvat kuitenkin. Myöskään väriseoksessa lilluvan vaatekappaleen väriä ei kannata säikähtää, sillä lopullisen värin näkee vasta kun vaate on kuivunut.

Seuraavaksi aloitin puvun vaikeimman ja eniten hermoja raastavan osuuden, sen sinisen takki/liivi/systeemin tekemisen. Kuten mainitsin, olen perfektionisti, enkä halunnut jättää mitään puolitiehen, joten päätin kutoa takin itse. Tätä ei tietenkään kannata tehdä jos aikaa tai viitseliäisyyttä ei ole. Silloin kannattaa ostaa vaikka valmis villatakki ja muotoilla sitä. Tai ostaa kudottua kangasta, tai ihan tavallista sinistä kangasta.

Ostin sinistä puuvillalankaa ja aloitin. Rinoan takki on tehty kaksi oikein, kaksi nurjaa-periaatteella. Takki täytyy tehdä yhdessä osassa, sillä alkuperäisessä ei ole saumoja. *hikitippa* Mittasin ensin rinnanympäryksen, jonka kerroin neljällä (en ole tästä ihan varma. lopulliseksi silmukkamääräksi tuli kuitenkin 300, pyöristettynä.) Aloita helmasta, ja kavenna siitä ylöspäin pikkuhiljaa. Käytin puuvillalankaa, joka on villalankaa ohuempaa, joten tarkista langan vyötteestä montako silmukkaa teet. (Siis oletetaan että neljäsosa rinnanympäryksestäsi on 20 cm. Langan vyötteessä luki, että 30-32 silmukkaa muodostaa noin 10 cm leveän palasen. Riippuu tietysti kutojan käsialasta, kutooko hirveän tiukkaan vai harvaan, mutta suurin piirtein näin.) Yläosan teko kannattaa taaskin oman harkinnan mukaan, siipikuvion voi joko kutoa, maalata, ommella päälle tai vaikka liimata höyheniä oman mielen mukaan. Itse maalasin kangasmaalilla. Takkisysteemi menee edestä kiinni kahdella napilla.

Hihat suhahtavat vauhdilla puikoista sen jälkeen. Kudoin 66 silmukkaa yhtenä palasena (koska pyöreän kutominen ei luonnistu minulta), noin 40cm pitkä, jonka jälkeen ompelin kappaleen pyöreäksi. Siis reunat yhteen, samalla langalla, jolla olin kutonutkin. Minun tapauksessani hihoista tuli sen verran kireät, ettei kumilankaa tarvittu, käänsin vain hihojen päät sisään, kuin kuvista näkyy.

Kengät olivat ongelma itsessään; sain ystävältä lahjaksi maiharit, mutta niissä oli reikiä aivan liikaa. (Rinoan kengissä on viisi reikää.) Niissä ei myöskään ollut kengännauhoja, joten kävin suutarilla ostamassa parin nailonnauhoja.

Minulla ei ollut mustia, puolipitkiä hiuksia vaan vaaleanruskeat ja lyhyet, enkä halunnut värjätä mustaksi, joten ostin peruukin. Helsingissä, Kaisaniemessä on Aprilli-niminen liike, josta saa huokeaan hintaan kaikenlaisia peruukkeja. Tuotin itselleni sieltä peruukin, jota sitten (hieman epäonnistuneesti) muotoilin. Täysin synteettiseen peruukkiin toimivat yhtä hyvin hiusmuotoiluaineet kuin liimakin. Liima on erityisen hyvä yrittäessä tehdä painovoimaa uhkaavia, animessa hyvin yleisiä piikkikampauksia.

Meikki oli ongelma sinänsä, suomalaisen luonnostaan vaaleat värit hukkuvat Rinoan tummiin ja vahvoihin väreihin. Kulmakarvat suosittelen tummentamaan tummanruskealla (ei mustalla!) kulmakynällä, ja huuliin kevyesti kiiltoa tai vaaleaa punaa. Silmät vahvaksi; paljon ripsiväriä, mustat kajal-rajaukset yläluomiin, mustat eyeliner-rajaukset. Luomille suosittelen valkoista luomiväriä kulmaluulle asti, ja aivan ripsien tyveen mustaa luomiväriä pehmentämään rajauksia.

Rinoan asussa on olennaista myös kaulakoru ja siinä riippuva sormus/sormukset. (Rinoalla on pelin alussa oma sormuksensa, mutta saa myöhemmin toisenkin.) Itse ketju on leveäsilmukkainen, mutta käytin kapeasilmukkaista, sillä leveäsilmukkainen on hankala hankkia. Samoin sormukseni ei ollut täysin tasainen (en ole sormusten ystävä) vaan hopeinen luokkasormukseni.

Kysymykset ja palautteet osoitteeseen sefie@sailormoon.com ^_^v

---

Copyright 2003-2008 Cosplay Finland.

Last updated 16.04.2006.