Cosplay Finland

Mitä oikeastaan tapahtui

Big news! No problem!

Conklaavi 2003, 5.-6. huhtikuuta, Turku. Conklaavi oli verrattain pieni tapahtuma, luin jostain parisataa kävijää. Parinsadan ihmisen tapahtuma on kuitenkin loistotilaisuus Cosplay Finlandin ensimmäiseen julkiseen edustustilaisuuteen. Ja kuten paikalla olleet voivat varmasti myöntää, hauskaa oli.

Meissä kaikissa asuu pieni Ryoga

Ottaen huomioon tosiseikan, ettei juuri kukaan lähtijöistä ollut käynyt Turussa kunnolla ennen, oli loistosuoritus olla eksymättä kertaakaan. Vaikka lähellä oli, ettemme heti junasta astuessamme lähteneet väärään suuntaan...

Ilman Maunon apua harhailisimme luultavasti vieläkin jossakin päin Utsjokea. Haluan vielä kerran kiittää isolla kädellä ja pienillä palvontaliikkeillä Maunoa, jolla oli varmasti parempaakin tekemistä conin järjestäjänä kuin lauman kiljuvien fanityttöjen kaitseminen. Vaikka oli kait Maunollakin oma lehmä ojassa...

Lauantai - kuka sen sanoi?!

Viimeinenkin juna saapui Turkuun hieman vaille kymmenen, josta jatkettiin linja-autolla Nuorisokeskus Palatsiin. Kerrostalojen ja kauppojen lomassa ei ovea ollut huomata lainkaan, ja tilojen laajuus hämmästytti - miten niin näennäisesti ahtaassa paikassa voi olla niin paljon tilaa? Itse tilat olivat hyvät. Ainoa, mikä jäi hiukka haittaamaan, oli alakerran naistenvessa. Tilaa oli kyllä mukavasti, mutta viidestä vessasta taisi vain yksi toimia, ja sekin oli valtavan ikkunan vieressä. Aina ei voi voittaa. Ja olihan muuallakin vessoja. Vessassa mahtui kuitenkin koko joukko hyvin vaihtamaan puvut päälle, ja pian lähdettiinkin katsastamaan tiloja.

MEW!

Esitteet vietiin infoon ja käyntikortteja jaeltiin jäsenille eteenpäin annettaviksi. (Kaikki meni!) Lisäksi saimme hienot logollamme varustetut rintamerkit. Mauno oli myös tehnyt hienoja A4-kokoisia postereita, joita sitten kiinniteltiin milloin mihinkin. Ajattelimme ensin pitää tanssiharjoitukset, sillä esityksemme piti alun perin olla silloin lauantaina. Pienen etsiskelyn (ja Anna Stenmanin anime-cd:n kuolaamisen) jälkeen taisimme päätyä Mustaan Huoneeseen harjoittelemaan. Otimme myös tässä vaiheessa paljon valokuvia, sillä Mustassa Huoneessa oli upea valkoinen valkokangas, omiaan kuvien taustoille. Sattuipa mukaan yksi B.T:kin, samoin (muistan sen jo!) Kikyou.

Se ei halunnut mua... oppaaksi... vessaan...

Jostakin syystä Cosplay Finland valtasi tehokkaasti aitiopaikan toisesta kerroksesta reviirikseen. Paikka toimikin sitten tukikohtana, josta eräät liikkuivat lauantain aikana vessaan ja nukkumaan. Ei se mitään, sillä olimme aina tavoitettavissa, jos joku etsiskeli meitä. Samalla ehdimme keskustella vaikka mistä, puhelinluetteloista cosplayhin ja takaisin. Lähistöllä sijaitsi myös biljardipöytä, jonka kanssa muutamat kävivät leikkimässä.

YUKIII!!!

Fanitytöt ovat pelottavia. Varsinkin väsyneenä. Ennen kuin aikainen herätys alkoi vaikuttaa, kävimme syömässä läheisessä kebab-paikassa. Ruoassa ei ollut valittamista, tosin uskoisin muiden asiakkaiden vähyyden johtuvan meistä. Paikassa oli kuitenkin ikkuna. Selviydyimme kuin ihmeen kaupalla takaisin Palatsiin, jossa taisimme linnoittautua Aitioon loppupäiväksi. Samalla tutustuimme moniin uusiin ihmisiin, jotka kulkivat ohi ja jotkut hulluudessaan jopa istuivat seuraan.

Kannattaa nukkua... edes välillä.

Nukkumaan menijät poistuivat siinä yhden-kahden maissa yläkertaan, ja koska minä olen yksi heistä, en osaa alakerran menosta loppuyönä sanoa muuta kuin sen mitä kuulin, eli "Jotain häröjä tyyppejä, ja ainakin nääääin paljon pulloja." Nukkumistilat olivat ah, ihanan hiljaiset ja rauhalliset, ja siihen aikaan ainakaan kukaan ei ollut juoksemassa pitkin käytäviä. Epämukavaa nukkuminen tietty oli, kun on hieman pehmeämpään makuualustaan kuin retkipatjaan tottunut. Nukkuminen onnistui kuitenkin hyvin, ja puoli kahdeksalta alakertaan jääneet "Hei me ei nukuttu silmänräpäystäkään!"-tyypit tulivat herättelemään meitä muita...tanssiharjoituksiin!

Sunnuntai - mitään ei myönnetä, mitään ei luvata

merilevä sinilevä leväjuusto leväkakku

Sunnuntaisin ei mikään paikka ole auki ennen kahtatoista. Ruokapaikan löytäminen meni melkein metsästyksen puolelle, ja lopulta päädyimme R-Kioskin kahviin ja K-Marketin sämpylöihin. Ah ihanuutta. Sääolot tulivat myös hyvin selkeiksi ruoanhakumatkalla, ulkona tuuli. Paljon. Kylmästi. Merituulen raikkautta, mutta viikonlopuksi oli tosiaan annettu Länsi-Suomeen myrskyvaroituksiakin. Kukaan ei kuitenkaan lentänyt tiehensä.

Chii! Pantsu!

Tyypilliseen tapaamme järkytimme luultavasti ohikulkijoita, ainakin huvitimme. Vaikka Turussa oltiinkin, en siltikään usko sinisten hiuksien tahi katkaistujen kimonojen kuuluvan tavalliseen katukuvaan. Ainakaan pantsu-marssin luulisi puuttuvan tavallisesta elämänmenosta. Ja kun puhe alkoi kääntyä leväperäiseen Chiihin, tajusivat varmaan kaikki olevansa hiukka väsyneitä. Meno oli kuitenkin koko ajan hauskaa, eipä valittamista. Vaikka välillä juttu meinasi mennä H.Y.A...

Fämpyyri... äffällä.

Myöhemmin sunnuntaina oli vuorossa Cosplay Finlandin esittäytyminen, johon olimme päättäneet luoda pikku tanssinkin. Ettei olisi pelkkää puhetta. Tai jotain. Kuitenkin, kuten arvelinkin, esitys muotoutui loppuunsa vasta viime minuuteilla, kun saimme Inuyashan kaveriksi Kikyoun ja Persocomiltamme loppui virta kesken. Kaikkien onneksi joukkiomme oli mitä ymmärtäväisin, joustavin ja pitkäjänteisin, mitä kuvitella saattaa. Itse esitys meni kuitenkin loistavasti, kiitos kaikkien, ja ainoa, kuka mokasi oli minä itse päättämällä luottaa liikaa improvisointikykyyni valmiin puheen esittämisestä. Aina ei voi tosiaan voittaa.

Frettifetissi

Esittelymme jälkeen jouduimme poistumaan lähteville junillemme. Ilmeisesti meidät kuitenkin huomattiin, ainakin ottaen huomioon sen, että jotkut kävijöistä pystyivät luetteloimaan erään jäsenen lukuisia fetissejä. Pelottavaa. Kuitenkin, kaikki vaihtoivat takaisin arkivaatteisiinsa (sinistä peruukkia lukuun ottamatta) ja ennen kuin huomasimmekaan olimme takaisin rautatieasemalla. Matkalla sinne tosin olimme varastaa moottoripyörän, murtautua painoliikkeeseen nappaamaan "no problem!"-paitoja ja olimme kaatua ainakin miljoona kertaa. Kaikki pääsivät juniinsa turvallisesti, ja myöhemmin illalla olimme kaikki kotona.

Nani kore nyo!

Kaiken kaikkiaan, Conklaavi 2003 oli meidän kannaltamme perin juurin onnistunut tapahtuma. Opimme paljon toisiltamme, todistimme cosplayn olemassaolon ja teimme paikallaan istumisen maailmanennätyksen. Tapahtuma poiki myös mitä ilmeisimmin uusia jäseniä. Loimme paljon uusia kontakteja ja saimme uusia ystäviä ja luultavasti myös vihamiehiä. Lyhyesti ja ytimekkäästi: Hauskaa oli ja seuraavalla kerralla uudestaan!

Kiitos kaikille paikallaolijoille!